- Tietoja
-
Kategoria: Runoja
-
Julkaistu: 16.08.2009 13:41
-
Kirjoittanut Marita Vokkolainen
Illalla jatkan matkaa.
Päivän tyyneys jatkuu mielessä ja veden pinnassa
Iltapäivän kuumuus vaihtui leppoisaksi lämmöksi
Vene liikkuu kevyesti, ja minun on hyvä olla.
Olen yksin, mutta en yksinäinen.
Sukupolvet seuranani, turva mukanani liikun täällä.
On vain tämä hetki. Pysähtynyt aika.
Yön hiljaisuudessa rantaudun.
Sytytän nuotion ja evästän
Levitän retkipatjani hietikolle ja asetun yöksi.
Elokuinen auringonlasku on vaihtunut nousevaksi kuutamoksi
Makuupussin lämmöstä näen ensimmäiset tähdet ja järveen loistavan kuunsillan.
Yö tuo äänet lähelle,
Kalojen polskahdukset ja lokkien hätäiset varoitukset kertovat yön kulkijoista.
Ei malttaisi nukkua, vaikka väsyttää.
Unen läpi tajuan siipien lehahdukset yläpuolellani
Katson viereiseen koivuun ja hymyilen – teeriukko on saapunut samalle yöpuulle. ”
Aamulla on hyvä laiskasti heräillä, virittää oikea sävel päivälle.
Hiljalleen.
Nöyrin mielen hyvästelen kesän ja toivotan syksyn tervetulleeksi
Sateen merkit ovat ilmassa.
Kesä ja syksy paiskaavat kättä
Pehmeästi ja voimakkaasti.
On surullista irtautua ja lähteä
Varastoin tämän tunnelman pahan päivän varalle
Liitän mukaan keltaisen lehden, jonka koivu lahjoitti.
- Tietoja
-
Kategoria: Runoja
-
Julkaistu: 15.08.2009 15:21
-
Kirjoittanut Vesa
Kun lapsi kaatoi pullosta vettä
hiekkalaatikkoon tekemäänsä uomaan
hän purjehti jokea, mikä oli aikuisille salainen.
Kun seitsenvuotias lähti lähimetsään
koulurepussa mehupullo, omena ja linkkari
hän istui kivellä ja katseli suurta erämaata kotitalon takana.
Kun viisitoistavuotias polki pyörällä yöretkelle
repussaan kirves ja joulupukin tuoma pakki
oli hän yöllä keskellä Alaskaa ja Siperiaa.
Kun nuorukainen suurena sopulivuotena seisoi Napapiirillä
hän tunsi olevansa naparetkeilijä ja kävikin Rumakurussa asti.
Kun aikuinen sai vakituisen työpaikan ja perusti perheen
ja maksoi opintolainaa ja säästi asuntolainaa
ja muutti perheensä kanssa asumaan rivitalo-alueelle,
missä siistit naapurit tervehtivät toisiaan kohteliaasti
kun ulkoiluttivat koiriaan ja aina silloin keskusteltiin
uusi auto, lasten koulu, ja meidän ja heidän koiran sertifikaatit.
Olikin naapurilla iloa kun valittiin muotovalioksi Nasse,
niin siis Nasser oikeasti kennelissä ja se karvaton piski
hän nuuski tyttökoirani pyllyä välittämättä kruunustaan.
Näin vuosien kuluessa muuttui retkeilijä koirantaluttajaksi.
Vuodet vierivät ja entinen retkeilijä vei lapsensa
nuotiolle paistamaan makkaraa ja lettuja.
Pian saatiin naapurinkin lapset mukaan pimeään metsään
ja kun lasten silmät loistivat kirkkaammin kuin pienet otsalamput
muisti entinen retkeilijä hämärästi heikkalaatikon suuren joen,
Hän muisti koulurepun, mehupullon ja suuren kiven kotitalon takana.
Hän muisti ensimmäisen yöretken ja matkan Lappiin.
Kun hän kulki lasten kanssa kotiin satoi pehmeää lunta.
Lapset pyydystivät niitä kielillään vaan entinen retkeilijä omia kyyneleitä.
- ”-
Näin koirantaluttaja syntyi jälleen retkeilijäksi.
Ensin hän lähti hiljaa kotinurkillensa yöksi metsään nukkumaan.
Aina mennessänsä naapureitaan arasteli,
- hullu kuka nyt aikamies näin öitään harrastaa.
Kesäisin retkeilijä kuljeskeli yksin Lapin tuntureilla
ja pian hän kelpasikin naapureille ja häntä vaeltajaksi kutsuttiin.
Retkeilijää uusi arvostus mairitteli vaan olisi halunnut riisua kruununsa.
ja kertoa kaikille, että luontoon retkelle pääsy on puhdas kokemus ja mahdollista kaikille..
Retkeily antaa kaikille voimaannuttavia kokemuksia ja onnea tuovia elämyksiä..
Tuoreet luontokokemukset arjessa keventävät elämää.
Minä rakastan sinua tässä ja nyt… kirjoitti Pablo Neruda
ja retkeilijä lisää loppuun yhden sanan) retkeillen. /Vesa
