Temppeli

Yli valkoisten kivien

läpi vanhan metsän muiston

matalalta paistavan auringon saattelemana

saavun rauhan ja voiman lähteille

 

Pysähdyn kiireen kantamattomiin

hyväilen kuusenpintaa

vastaan töyhtötiaisen tervehdykseen

 

Näillä main jumaluus asuu siiveniskussa, roikkuvassa naavassa

kiertokulun jokaisessa hetkessä

 

Tämä on pyhä paikka

tänne tulen aina palaamaan

vaikka olisin kuinka kappaleina

kuinka erilainen

 

Täällä riitän


Joni Sundström

Metsänhenki

Hiljaa huokaa maa,
värisee vain vieno tuuli,
käen kukunta soi salomailla,
ihmissielua en missään nää,
vain maahiset seuranain

Tapio

Kosken äärellä

Sain pisaran kosken kuohua kasvoilleni

pirteän suudelman poskelleni

kuulin kuiskauksessa nimeni

hyvää huomenta kulkija,

pienoiseni

 

Kuljin korpitaipaleen salojen taakse

astelin pitkospuita itkevien soiden luokse

 

Kerroin nevoille suruni

lauloin kapustarinnalle murheeni

lintu pohjoisen kaihoisasti vihelsi

niiasi mustaa kaulaansa

ymmärsi

 

Kosken rannassa heräsin

äärellä kirkkaan veden oivalsin

vaikka minä matkoillani hakisin unohdusta

sydämeni palaa halusta

täyttyä rakkaudesta

Joni Sundström
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Muisto

Syksyisten salomaiden poluilla kuljimme,
hetket nuo, kaksi sydäntä yhteen löi,
illan hämyssä istuimme hiljaa,
ei sanoja,  vain katseet, sydänten kieli

Tapio

Luonto maalaa

Näytä taivaalla taulu,

kuin kaunis haave

- yhtä avoin

ja sininen.