Viileän kelin vaelluksella nukkuminen on ongelmallista, ainakin minulle.Vanhemmiten nainen on vaihtolämpöinen eläin: hiki ja vilu vuorottelevat. Taannoisella syksyn vaelluksella eräänä yönä valveuduin jostain syystä ja paras yö meni kieriessä. Minun ei ollut oikeastaan kylmä untuvamakuupussissani, mutta valvoessani vilu hiipi vähitellen takapuoleen, selkään ja olkapäihin. Tosiasiahan on, että selluliitti huurtuu helpommin kuin lihas ja että miehet ovat lämminverisempiä kuin naiset. Siinä yön aikana harmittelin, etten ottanut mukaani lämmintä ja kevyttä hartiahuiviani. Se olisi  helppo levittää makuupussissa takapuolen, selän ja hartioiden päälle ja helppo nuljauttaa pois, jos tulee kuuma. Tauoilla se lämmittää hartioita.

Neulontaohje:
Luo haluamasi parillinen (60 – 70) määrä silmukoita.
1. krs: reunasilmukka, *ota lanka puikollle, nosta s. neulomatta, neulo 1 oikein ja vedä nostettu s neulotun yli*, toista *  –  * ja neulo reunasilmukka. Toista tätä kerrosta koko ajan, neulo myös nurjalla pitsineuletta.

Tällä ohjeella saat hyvin kauniin juhlakäyttöönkin sopivan hartialiinan, kun vain valitset sopivan langan. Hartiahuivi kannattaa neuloa ohuesta merinovilla-, mohair-, angora- tai alpakkalangasta paksuilla puikoilla (nro 6 – 8). Verkkoneulos on ilmava, lämmin ja kevyt. Sopiva hartialiinan koko on 60 cm x 140 – 150 cm. Hartiahuivi painaa 100 – 150 g ja hintaa tulee 8 – 15 euroa langasta ja koosta riippuen. Tämä työ onnistuu aloittelijaltakin hyvin.

Mies tuskin suostuu käyttämään hartiahuivia. Hänelle ja muille halukkaille löytyy erikoisliikkeistä angoravillaisia vartalonlämmittimiä  (hinta 34,90). Mutta ei ole kovinkaan kummoinen konsti neuloa itse väljähkö ”tuppi” joustineuleella (2 oikein, 2 nurin tai 1 o, 1 n) angoralangasta tai muusta lämpöisestä langasta. Tuppea voi yön aikana siirrellä kehon kylmimpien osien päälle.

Liisa Koponen

Monella reissulla olen kaivannut suojuksia nilkoilleni, koska vaelluskenkiin menee roskia ja housujen lahkeet likaantuvat ja kastuvat märällä kelillä. Kyselin paikallisesta urheiluliikkestämme säärystimiä, mutta siellä ei ollut ja tuskin edes tiesivät niiden olemassaoloa, ja niinpä kävelin niiltä jaloiltani kangaskauppaan ja ostin Sadekangasta. Säärystimien tekoon meni aikaa puoli tuntia ja hinnaksi tuli 6,75 euroa + langat ja kuminauhat. Valmiiden säärystimien ohjehinta on 52,00, tarjouksesta saa 32 eurolla.

Teko-ohje:
1. Sadekangasta tarvitset 45 cm (15 euroa/m). Leikkaa siitä kaksi 45 (korkeus) x 55 (leveys) cm:n kokoista palaa.
2. Ompele sivusaumat ja molempiin päihin 2 cm leveät kuminauhakujat.
3. Pujota kuminauhat, alapäähän napakammat kuin yläpäähän.

Säärystimet pysyvät hyvin kenkien päällä, roskia ei mene kenkiin, ja lahkeet pysyvät kuivina ja puhtaina. Joen ylityksestä selviää hyvin niiden avulla. Käytän lyhytvartisia suunnistajansaappaita toisena kenkinä vaelluksilla. Säärystimet antoivat mukavasti lisää vartta eivätkä kenkäni hörpänneet vettä. Omatekoiset säärystimeni ovat sen verran leveät, että ne voi vetää jalkaan vaikka kengät jalassa. Kaupan säärystimissä on ylhäällä kiristysnauha, sivussa vetoketju, nilkan kohdalla resori ja kengän alle pantava lenkki. Toki kuminauhalenkit voi ommella myös omatekoisiin säärystimiin.

Liisa Koponen

 

 

Kun vaelluksilla huomaan puutteita varusteissani, mietin parannuksia  –  ja sitten uuden reissun lähtötohinoissa ne kuitenkin usein unohtuvat.

Viime kesän retkelle muistin ottaa mukaani ihonkuorintahansikkaan pesuvälineeksi. Se on karkea ja sillä saa pahankin "kutkan" hangatuksi iholta. Housunlahkeiden suojaksi tein vihdoinkin säärystimet. Viileä uneton syysretken yö synnytti pyllynlämmittimen, ja kotiin päästyäni ompelin kauan kaivatun päiväretkirepun.

Ohjeet löydät täältä:

• Säärystimet
• Pyllynlämmitin
• Päiväretkireppu

Usein vaelluksilla kannan mukanani käsityötä. Ruskaretkellä neuloin lapaset ja sukat pikkumiehelle. Aurinko paistaa, tähdet tuikkivat, porot nulkkaavat ja revontulet leiskuvat.

Liisa Koponen