Ylöjärvellä Metsätalon kellarissa ompelukone surisee, kun Heikki ompelee laavuun helmapäärmeitä. Kevät on kiireistä aikaa, retkeilykausi on alkamassa ja tilaukset pitää saada valmiiksi. Lattialla ja pöydillä on jo monta laatikkoa rinkan sadesuojia, sadelahkeita ynnä muuta vastaava pakattuna laatikoihin. Ne lähtevät heti aamulla postiin ja kohti retkeilykauppoja.

Heikin ura retkitarvikeompelijana alkoi jo 70-luvun lopulla. Työ edellisessä työpaikassa oli loppunut ja aikaa jäi askarrella retkeilyvarusteita omiin tarpeisiin. Paikallinen partiokauppias kiinnostui Heikin ompelemista varusteista ja pyysi tekemään niitä myös liikkeeseen myyntiin. Ensin yhtä, sitten jo toista ja kohta jo kolmatta. Tästä lähti liikkeelle yritys Vihe Vaellus, monelle tuttu nimi sadeviitan- tai lahkeen merkkilapussa. Mikäpä olisi hienompaa, kuin yhdistää mieluinen harrastus ja työ.

Seinillä roikkuu mielenkiintoinen rivistö, näillä kaavoilla leikataan sadelahkeita ja muuta varusteita

 

Laavuun syntyy saumaa tottuneilla ja varmoilla käsillä.

 

Mies työnsä äärellä. Laavu on vain renkaita ja naruja vailla.

Partioharrastuksen parissa Heikki on touhunnut pitkään. Omien lasten liityttyä partioon, löysi Heikki itsensä myös partio-ohjaajana.

Moni tuote on saanut alkunsa omakohtaisista tarpeista. Kun koko perhe, Heikki, vaimonsa Vuokko, neljä lasta ja koira lähtivät Lappiin vaellukselle, tarvittiin monenlaista rinkkaa ja reppua. Koska vanhemmat eivät jaksaneet kantaa näin ison porukan ruokia, tarvittiin myös koiralle oma rinkka. Niinpä Heikki kehitteli perheen koiralle oman repun eväitä varten. Eri kokoisia koiran rinkkojakin siis löytyy valikoimasta. Heikki on myös ollut ikänsä innokas retkipyöräilijä, niinpä hän teki itse pyörälaukut. Kun hyttysiltä piti päästä suojaan, Heikki kehitti rankisen.

Omasta laavustani puuttui sopiva rankinen, niin sehän valmistui kätevästi tämän haastattelun lomassa. Kun teimme mieheni kanssa ahkiot talvivaelluksia varten jokunen vuosi sitten, niin Heikkihän se teki meille pätevät vetovyöt. Ihmisläheistä ja luontevaa on Heikin ja Vuokon kanssa toimia.

Yhteinen iltamme kului kuin siivillä. Juttua riitti Lapin erämaista Hämeen lukuisiin retkeilykohteisiin. Vaikka Lapin vaellukset ovat heiltä jo jääneet, ovat he ahkeria lähiretkeilijöitä. Kaikesta näkee, että retkeily ja luonto on heille tärkeä osa elämää, he ovat yhä kiinnostuneita uusista retkikohteista. Vaihdoimmekin lukuisia vinkkejä lähistön poluista ja metsistä. Syksyisin heidän ämpärit ja korit täyttyvät marjoista ja sienistä ja kameran muistiin tallentuu kuvia metsistä ja erilaisista kylä- ja kaupunkimiljööstä.

Vihe Vaellus, Heikki Viherto

http://www.kotiposti.net/viherto/

Tuire