Luonto-Outa

Talvi tulee tuntureilta


Syyskuun loppupuolella, kun etelässä vielä asetutaan syksyyn, on Käsivarren suurtuntureilla jo viittä vaille talvi. Ruska on vaihtunut harmaan satoihin sävyihin, ja ilmassa on valkoinen pakkasen tuoksu. Yleensä niin säikyt poropojat vartioivat parttioitaan tiukalla asenteella, ja tunturiin kulkija kiertää mieluusti rykimän paisuttamat kauempaa.


 

Vielä aurinko jaksaa kuitenkin lämmittää, ja suojaisessa etelärinteen purolaaksossa kasvit käyttävät auringon viime säteet hyväkseen.

 

Yöpakkaset ovat koristelleet närvänän jäähelmin, mutta pienet yöpakkaset eivät näitä lumenviipymien kylmään sopeutuneita kasveja hidasta.

 

Mutta uuvana tietää, mitä on tulossa. Se on jo vaihtanut vihreän kesäasunsa violettiin syysväriin, joka päivän lyhetessä ja pakkasten kiristyessä tummuu mustanvioletiksi talvipuvuksi suoja-aineiden täyttäessä lehtisolukot.

 

Ylhäälle paljakalle noustessa onkin jo toinen vuodenaika.  Tunturikivikon kasvit ovat saaneet päälleen suojaavan lumivaipan. Kurjenkanervan siemenkodat odottavat hangen yläpuolella talven tuulia ja hankikantoa, joka kuljettaa siemenet uusille kasvupaikoille.

 

Talven tullessakin lapinvuokko on kaunis

 

Ylhäällä on vain vähän kulkijoita. Yksinäinen kettu on jolkotellut liekovarpionummen poikki, ehkä se on etsinyt kylmän hidastamia myyriä tai sopuleita. 

 

Kohta se on täällä. Pitkä, valkoinen vuodenaika.

Riitta Nissinen